Good Friday – Pitkäperjantai

image1

Heräsimme tavallista kuivempaan aamuun ja näimme hostellin ikkunasta päivän määränpäämme, eli Croagh Patrick -vuoren. Aikaisempina päivinä sumu oli niin paksua että koko vuorta ei näkynyt.

image2

Pakkasimme tavarat ja istuimme viimeistä kertaa aamiaisella Abbey Wood Housessa. Pian olimmekin jo bussissa matkalla vuoren juurelle. Useista lähteistä olimme saaneet käsityksen, että reitti on helpohko ja sen kävelee helposti niin lapsi kuin vanhuskin. Suomalaisella mittapuulla reitti oli ennemminkin haasteellinen, paikoin jopa hengenvaarallinen.

image3

Pidimme useita taukoja jo alusta lähtien, ihastellen upeita maisemia. Matkalla syntyi Pyhä Patrick -laulu Ukko Nooan sävelmällä ja Kirsi päätti jäädä Irlantiin lammasfarmariksi!
Kirsi päätti jäädä Irlantiin lammasfarmariksi!
Kun useat sporttiset papat olivat ohittaneet meidät, saavuimme mekin viimeiselle nousulle. Suomalainen sisu oli koetuksella, kun jyrkkä, irtokivinen rinne jatkui loputtomiin. Jaksamista auttoivat vastaantulijoiden reippaat kannustukset.

image4

Ensimmäiset saapujat ehtivät ihastella maisemia pari minuuttia, kunnes huippu peittyi sumuun. Huipulle päästyä oli kuitenkin voittajafiilis. Hetki istuttiin kappelin portailla ja sitten alkoi hurja alastulo.

image5

Matkalle oli rakennettu maisemaan istuva kivirakennus. Suureksi helpotukseksi, lähempi tutkiskelu paljasti sen olevan vessa. Toisin kuin odotimme, vastassa oli metallipönttöinen vesivessa ja palmoliven käsisaippua! Ja taas matka jatkui.

Maisemat olivat henkeäsalpaavia, kuten myös tuuli paikoitellen. Kiitimme kuitenkin onneamme, ettei satanut vettä ja kaikki selvisivät ehjin nahoin alas asti. Päivän Tunnusanakin oli osuvati: ”Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua. 1.Moos. 24:56” Ehdottomasti lähes viiden tunnin vaellus kannatti, mutta vei voimat.

image6

Bussimatka Dubliniin oli unentäyteinen. Bussikuski oli oikein mukava vanha mies, joka ei kaahaillut yhtä kovasti kuin edellinen kuski. Westportin jälkeen Dublin tuntuu todella isolta kaupungilta. Kävimme yhdessä jo hieman tutustumassa lähistöön ja huomenna on luvassa nähtävyyksiä ja shoppailua.
-Katri Kurkela & Moonika Kinnunen

Hola Hola, Coca-Cola

Tässä asenteesta on meillä muilla oppia ottamista; pyöräretki sateessa ja silti hymyilyttää. Go Girls!

Tässä asenteesta on meillä muilla oppia ottamista; pyöräretki sateessa ja silti hymyilyttää. Go Girls!

Moi! Terveisiä Irlannin upean aamukuoron konsertista! Kuuntelen sitä sängystä käsin ja ainakin punarinta siellä laulaa monien muiden kanssa. <3
-Kirsi
Asenne ratkaisee! Irlantiin kun mentiin, niin sade ei pyöräretkeä pilaa.

Asenne ratkaisee! Irlantiin kun mentiin, niin sade ei pyöräretkeä pilaa.

Tänä aamuna viimeinkin selvisi ketkä meistä on tehty sokerista. Säänhaltijat eivät selvästikään olleet lukeneet juuri sitä Kirsin sähköpostia, jossa oli maininta pyöräretken aikataulusta. Taivaalta satoi runsasta tihkua, joka tuntui siltä kuin olisi suihkutettu taukoamatta suihkepullolla naamaan. Vanhoina partiolaisina me allekirjoittaneet vedimme aamulla lähes vedenpitävät, vaikkakin jo puolimatkassa läpimärät, tuulipuvut niskaan ja lähdimme muutaman muun kanssa kohti pyörävuokraamoa. Osa otti pyörän kaupungissa ajeluun, mutta me kolme, Jonna, Meri ja Kirsi, lähdimme Greenwayn pyöräilyreitille. Mukava irkkukuski heitti meidät ensiksi Mulrannyyn, ja vaikka matka hieman kestikin, hyvää kannattaa ilmeisesti aina odottaa. Perillä odotti lisää avuliaita irkkumiehiä valmiina auttamaan kolmea sporttista mimmiä hädässä ja pyöränpenkkien säätämisessä.

Irlantilainen liikenneruuhka #VainIrlantiJutut

Irlantilainen liikenneruuhka #VainIrlantiJutut

Sade ei menoa hidastanut, mutta lampaat senkin edestä. Matkalla juutuimme irlantilaiseen ”traffic jamiin”,  kun joukko ajattelemattomia lampaita ylenkatsoi liikennesääntöjä ja käveli keskellä tietä. Onni onnettomuudessa: meilläpä olikin mukana lammaskuiskaaja! Jättäessämme lammasaitauksen portin auki, Kirsi teki juuri niin kuin työlleen omistautuneen nuorisotyöntekijän kuuluukin tehdä. Hän ohjasi kadonneet lampaat takaisin laumaansa ja matka jatkui vaan, just pedal on…

Ihana Westport Housen kahvio <3

Ihana Westport Housen kahvio <3

Kävimme tutustumassa Westport houseen ja allekirjoittaneet lähinnä kahvioon, olihan se sentään talon keittiö. Keksejä emme suosittele muille, mutta latte oli sitäkin parempaa. Kauppakirjat ovat allekirjoituksia ja Westport housen omistajien myöntymistä vaille valmiit, eli tuparit järjestämme pian. Ystävämme, olette kaikki tervetulleita Irlantiin!

Nowportissa oli mukava pysähtyä syömään, ennen pyöräretken alkua

Nowportissa oli mukava pysähtyä syömään.

Juuri niin kuin mekin olimme erittäin tervetulleita anglikaanisen kirkon kiirastorstain messuun. Messussa oli erittäin lämmin tunnelma ja meidät toivotettiinkin tervetulleeksi useita kertoja. Messun jälkeen paikallinen pappi ja nuorisotyöntekijä jäivät juttelemaan kanssamme ja pari valokuvaakin otettiin. Huomenna meillä on kuitenkin taas lisää sporttista menoa tiedossa, joten nyt nukkumaan.

Jonna & Meri