11.11. klo 11:11

Ei, tämä mystinen ajankohta ei tarkoita maailmanloppua eikä se ole myöskään jonkun uskonnollisen tahon arvio siitä, milloin Kristus palaa maan päälle. Ei, se ei ole myöskään marraskuun synkin, syksyisin päivä. Ei suinkaan, sillä juuri tuona päivänä pimeä syksy tässä Kölnin kaupungissa väistyy ja ilmoille kajahtaa satojen tuhansien juhlijoiden riemukas huuto: Kölle Alaaf! IMG_0345

Kölle Alaaf on tervehdyshuuto, joka jokaisen Kölnissä asuvan tulee hallita. Paljasjalkaiset Kölniläiset tervehtivät toisiaan näin, mutta ennen kaikkea jokainen kaupungin asukas silloin kun karnevaalijuhlinnat ovat kaupungissa käynnissä.

11.11. on karnevaalikauden aloituspäivämäärä, ja tuo riemukas kausi alkaa kyseisenä päivänä tasan klo 11:11 eikä minuuttiakaan aikaisemmin tai myöhemmin.

Mistä karnevaaleissa sitten oikein on kyse? Karnevaalijuhlaa on vietetty täällä jo satoja vuosia, itse asiassa keskiajalta saakka. Karnevaali juontaa juurensa katolisesta perinteestä, ja koska Reininmaa edelleen on vahvasti katolista aluetta, on karnevaalien juhliminen tapana juuri täällä. Juhla edeltää paastokauden alkamista, eli karnevaali päättyy joka vuosi paastonajan aloittavaan tuhkakeskiviikkoon, 40 päivää ennen pääsiäistä. Kontrasti karnevaaliviikon ja paastonajan alkamisen välillä on suuri: Kun koko 6 päivää on julittu, tuhkakeskiviikosta lähtien hiljennytään kurinalaisempaan elämään odottamaan hiljaista viikkoa ja pääsiäistä.

IMG_2200Karnevaalien huippukohdat ovat 11.11. lisäksi etenkin karnevaaliviikon avajaispäivä torstai (Feiberfastnacht=naisten juhla) sekä suuri kulkuepäivä maanantai (Rosenmontag = Ruusumaanantai). „Naisten päivänä“ perinteisesti naiset ovat saaneet leikata miehiltä kravatit poikki ja antaa suukkoja tuntemattomillekin. Ruusumaanantaina voi seurata Kölnin keskustan alueella upeaa, useiden kilmometrien mittaista ja tuhansien osallistujien kulkuetta. Kulkuueessa voi nähdä perinteisiä karnevaaliseurojen asuja, karnevaalivoimistelijoita, muusikoita, valtavia usein poliittisella satiirilla ja mielikuvituksella rakennettuja erilaisia vaunuja, upeita asuja ja usein myös julkisuuden henkilöitä. Kulkuetta seuratessa taivaalta sataa ruusuja ja karkkeja, joita kulkueeseen osallistujat vaunuistaan katsojille heittelevät. Ehkä tätä voisi verrata abirekka-letkaan, mutta vielä sata kertaa isompana.

Karnevaalikulttuuri kuuluu Kölnin kaupunkiin yhtä vahvasti kuin Suomessa joulupukki Korvatunturille. Jos Kölnissä tahtoo asua, on pakko oppia elämään karnevaalien kanssa – tavalla tai toisella. Yleisesti olen saanut sellaisen käsityksen, että Kölniläiset voivat suhtautua karnevaaleihin vain kahdella tavalla: Niitä joko rakastaa tai vihaa.

IMG_2229Koska koko kaupunki juhlii varsinaisen karnevaaliviikon aikana yhteensä 6 päivää kaupungin joka ikisessä kolkassa ja lähiössä, varmin tapa suojautua karnevaaleilta on matkustaa ICE-luotijunalla evakkoon viikon ajaksi. Mielellään jo edellisenä päivänä, sillä kun karnevaali on kerran päässyt alkamaan, ei ole lainkaan varmaan, että pääsee perille rautatieasemalle saakka ilman, että joku kuitenkin onnistuu vetämään sinut mukaan juhlimaan, antaa sinulle luvatta suukon tai jos satut olemaan miespuolinen henkilö, katkaisee kravattisi saksilla.

Köln ei ole ainoa kaupunki, jossa karnevaaleja juhlitaan. Tunnelmaan voi päästä myös muuallakin Reininmaalla, Düsseldorfissa ja lisäksi Frankfurtin lähellä Mainzissa. Köln on kuitenkin kaikkien karnevaalikaupunkien äiti, ja kunnon kölniläinen ei koskaan myönnä, että Düsseldorfissakin voisi olla hyvä karnevaalitunnelma. Tiedoksi nyt teille, että Kölnillä ja naapurikaupungilla Düsseldorfilla on ikuinen viha-rakkaus-suhde. Düsseldorfilla on myös oma karnevaalitervehdys, mutta sitä en suinkaan näin kölniläisenä aio teille opettaa 😉

Kölle Alaaf-asenteeseen kuuluu paitsi asianmukainen karnevaaliasuun panostaminen mahdollisimman mielikuvituksellisesti, karnevaalilaulujen hoilaaminen, täpötäysissä kneipeissa eli kuppiloissa ja baareissa tanssiminen, paikallisen Kölsch-oluen nauttiminen sekä kaikista tärkeimpänä iloinen mieli ja yhdessä kaikkien, tuntemattomienkin kanssa, juhliminen. Mielestäni parasta on, että kaikki ikäluokasta riippumatta pukeutuvat erilaisiin asuihin ja juhlivat karnevaaleja. Itse asiassa monet iäkkäämmät ne vasta ovatkin kovia karnevaalifaneja!

IMG_2221Näin lähes kolmen Kölnissä vietetyn vuoden jälkeen minusta kuitenkin tuntuu, että „Kölle Alaaf!“ on merkittävämpi juttu, kuin vain karnevaalitervehdys: se on ennenkaikkea elämänasenne. Kölniläiset, ja reininmaalaiset ihmiset yleensäkin, ovat varsin iloisia, avoimia ja huumorintajuisia. Elämää ei oteta liian vakavasti ja aina löytyy ilonaiheita. Joku seurakuntalaiseni täällä suomalaisten parissa onkin luonnehtinut heitä aika osuvasti: Kölniläiset ovat vähän kuten savolaisetkin; rentoja, hauskoja ja sopivasti hulluja. Ja jos he innostuvat puhumaan murteella, ei sitä ymmärrä kukaan. Ei varsinkaan Düsseldorfilainen.

Siispä, mikäli tahdot heittäytyä karnevaalihuumaan kölniläisten kanssa, pukeutua Mikki Hiireksi, Peter Paniksi, Barbieksi, Popcorn-pussiksi, suihkukopiksi tai vaikka rippituoliksi (kyllä, kaikki nämä asut olen todistettavasti nähnyt karnevaaliaikaan Kölnin kaduilla), suosittelen lämpimästi matkaa tähän kaikkien karnevaalirakastajien kehtoon, tietenkin kuumimpaan karnevaaliaikaan eli helmikuun alussa! Ja jos et pääse karnevaalimatkalle vielä seuraavana vuonna, älä turhaan murehdi, sillä nämä kekkerit vietetään joka vuosi. Karnevaalirakastajat lohduttavat itseään karnevaaliviikon päättyessä lauseella „Nach dem Karneval ist vor dem Karneval“ eli karnevaalien jälkeen on hyvä tilanne – karnevaalien tuloa voi alkaa taas odottaa!

Siis: Ich möch noh Kölle jon! (=Kölschin murteella: Tahdon Kölniin)

Terkuin,

Anna-Maari

P.S. Tunnelmaan pääsee kuuntelemalla maan mainioita ja jo 4 karnevaalipäivänä maailman rasittavimpia karnevaalilauluja. Tässä oma suosikkini 😉

 

Seurakuntablondi elää ja voi blondisti!

Lange nicht gesehen!
Eli heipä hei pitkästä aikaa!
Tämä seurakuntablondi ei ole suinkaan unhotanut lähtöjuuriaan, vaan täällä Reinin rannassa edelleen muistaa lämmöllä melkein yhtä hienoa Liminkajokea… Köhöm. Tai siis lähinnä teitä kaikkia siellä Liminkajoen maisemissa 🙂
Jo pitkään olen ajatellut kirjoittaa kivasta ja iloisesta syysviikosta, jonka te opintomatkaajat toitte mukananne vieraillessanne täällä Kölnissä. Kun kuulin, että siellä on valmisteilla uusi opintomatka vieläkin kaukaisempiin maisemiin, ajattelin vihdoin saattaa nämä muisteluni kirjalliseen muotoon muutaman kuvan kera.
Ette uskokaan kuinka kotoisalta tuntui, kun sympaattinen ja hulvaton joukko liminkalaisia otti Kölnin haltuunsa. Neljän päivän aikana mm. kiertelimme yhdessä kaupunkia, nautimme Kölniläistä perinneruokaa (Huom! Emme käyneet Hesellä – muuta kuin ulkopuolella), ihailimme tuomiokirkon torneja sekä tuhosimme samaiset tornit syöden ne kermavaahdon ja kirsikoiden kanssa.
Sain tutustuttaa vierailijat myös nykyisen työpaikkani, Kölnin suomalaisen seurakunnan toimintaan ja tiloihin. Yhdessä seurakunnan kanssa toteutimme myös iltajumalanpalvelushetken, jonka päätteeksi – uskokaa tai älkää – liminkalaiset nuoret osoittivat olevansa aivan mainioita suomalaisen kansantanssin osaajia. Haitari soi ja askeleet olivat villit. Seurakuntalaiset täällä muistavat vieläkin kehua, kuinka reipasta ja iloista porukkaa vierailijat olivat. Nykyisin jumalanpalveluksissamme saamme nauttia ehtoollista liminkalaisen Tiina-Marin keramiikka-ehtoollisastioista. Kiitos hienosta lahjasta!
Mutta koska kuvat kertovat tunnelmasta enemmän kuin tuhat sanaa, tässä muutama maistiainen opintomatkasta.
Lupaan palailla kuulumisiin taas syksyllä. Sitä ennen toivotan kaikille aurinkoista kesää ja tsemppiä seuraavan opintomatkan valmisteluun.
Tschüss!
 Anna-Maari
Lokakuinen syyssää suosi matkailijoita, lämpöä oli auringon paistaessa yli 20 astetta.

Lokakuinen syyssää suosi matkailijoita, lämpöä oli auringon paistaessa yli 20 astetta.

Puusta näkee paremmin! Sen tiesi Sakkeuskin aikanaan. Mahtavia kiipeilypuita löytyi puistosta Reinin rannalta.

Kuvassa perinteinen Kölniläinen ruoka “Himmel und Äd“ eli taivas ja maa. Ateria sopii siis loistavasti seurakuntablondien nautittavaksi. Sisältää verimakkaraa (maistuu oikeasti paremmalta kuin kuulostaa), perunamuusia, sipulia ja omenamuhennosta.

Kuvassa perinteinen Kölniläinen ruoka “Himmel und Äd“ eli taivas ja maa. Ateria sopii siis loistavasti seurakuntablondien nautittavaksi. Sisältää verimakkaraa (maistuu oikeasti paremmalta kuin kuulostaa), perunamuusia, sipulia ja omenamuhennosta.

Puusta näkee paremmin! Sen tiesi Sakkeuskin aikanaan. Mahtavia kiipeilypuita löytyi puistosta Reinin rannalta.

Puusta näkee paremmin! Sen tiesi Sakkeuskin aikanaan. Mahtavia kiipeilypuita löytyi puistosta Reinin rannalta.

 

 

Locked

Alla oleva kuva on Kölnin keskustasta, Rein-joen ylittävältä Hohenzollenbrücke – sillalta.

Locked

Silta on tullut kuuluisaksi sen kymmenistätuhansista lukoistaan, joita rakastuneet parit ovat tuoneet sillalle rakkautensa merkiksi. Traditioon kuuluu, että lukko kiinnitetään siltaan ja avain heitetään jokeen – sen merkiksi, että parin rakkaus on pysyvää.

Monet koristelevat lukon nimikirjaimillaan, näkyypä niissä silloin tällöin merkintöjä esimerkiksi “She said yes – xx & xx engaged 1.1.2013“.

Ikuiselle romantikolle lukkomeri on tietysti ihastelemisen arvoinen ja vain mielikuvitus on rajana siinä, kuinka monet erilaiset parit ja rakkaustarinat ovat jättäneet jälkensä tähän siltaan.

Toisaalta kyynikko ja enemmän realismiin tukeutuva kuin tunteiden nimeen vannova saattaa löytää sillan metallirihmastosta myös suuren, terässaksilla tai jollain muulla järeällä työkalulla, revityn reiän. Tai ehkäpä hajoitetun lukon, joka muistuttaa, että kaikki rakkaustarinat eivät ole ikuisia. Joku varmaankin miettii sillalla lukkojen ohitse kävellessään, että olisiko sittenkin pitänyt säästää ne avaimet.

Myönnän – olen toivoton romantikko, hajotetut lukot ja reiät aidassa tekevät minut surulliseksi. Mutta toisaalta voisin myös iloisin ja vakuuttunein mielin käydä väittelyyn ikuisen rakkauden kieltävän kyynikon kanssa, olen nimittäin ihan varma siitä, että ikuisesti pysyvää rakkautta ON oikeasti olemassa.

Sellaista rakkautta, jonka lukko ei aukea, vaikka koittaisimme millä avaimilla, pihdeillä, terässaksilla, rautasirkkelillä. Ei, vaikka anelisimme polvillamme toista osapuolea lopettamaan rakastamisen.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ihan uskomaton voima. Siihen ei ymmärryksemme yllä. Hän itse sanoo: “Minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliitooni horju“.

On turvallista tietää olevansa Jumalan rakkauden kanssa “ihan lukossa“.
Sitäpaitsi – romantiikka kannattaa aina.

Iloitsen siitä, että pian saan syksyiseen Kölniin vieraita kotiseuduilta, kun seurakunnan 11 hengen nuorten ja nuortenmielisten joukko saapuu valloittamaan Reinin rantaa.
Ihailemme sitten yhdessä kaupunkia, mm. näitä lukkoja.

TERVETULOA – WILLKOMMEN!

AM

Sattuipa nälkäiselle suomalaistytölle kerran Kölnissä

Hallo ja lämpimät terveiset Kölnistä!

Voisin sanoa, että täällä sitä ollaan isolla kirkolla, suuren ja komean Kölnin tuomiokirkon juurella. Vaikka se kaunis ja upea onkin, eihän sitä kuitenkaan voi verrata vaikkapa Limingan kirkkoon, jonka sympaattista vaivaisukkoakin on välillä ehtinyt olla jo ikävä.

Ihmeellisen hyvin seurakuntablondi on täällä Saksassa jo tähän saakka pärjäillyt. Eksyäkään en ole ehtinyt kuin ehkä noin kymmenen kertaa ja ajellut metrolla väärään suuntaan. Mutta sillä tavoin tulee kaupunki hyvin tutuksi.

Läksiäisissä saamani survivor-paketti on ollut jo suureksi hyödyksi. Hienoa esiliinaa olen esitellyt ylpeänä kaikille vierailleni. Sen saamista tomaattikastike-tahroista päätellen spaghetti bolognesea on tässä pappilassa tarjoiltu usein ja kaikki vieraani ovat jopa sitä syötyään säilyneet hengissä.

Isoset olivat lähtiessäni kovin huolissaan, kuinka nyt Saksassa pärjään, kun Hesburger ei tarjoa megamättömahdollisuutta täällä uudella kotiseudullani. Minulla onkin teille iloista kerrottavaa!

Jo toisena päivänäni täällä Kölnissä, kävelyretkellä uuteen kotikaupunkiin tutustuessa, silmiini loistaen osuivat tutut, punaiset kirjaimet. Kylläpä tuli kotoinen olo! Nyt voitte huokaista helpotuksesta, Hesburgerilla voi aina käydä lieventämässä koti-ikävää.

Kyllä, niin se on, että jotkut asiat elämässä muuttuvat, mutta ruokahalu – se säilyy aina.

Herkullista kesää kaikille ja taivaan Isän siunausta!

Tavataan kirkolla

AM