Schnell, schnell in Köln!

24.10. Kotiinlähtöpäivänä
Junan ilmoitettu lähtöaika Kölnistä Frankfurtiin oli 10.55, joten meillä oli hyvin aikaa aamulla pakata laukut ja syödä vielä kerran hotellin runsas aamiainen. Päivän tunnussana osui jälleen nappiin: ”Jeesus sanoi: Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. En tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he uupuisi matkalla.” Matt.15:32 Taisi Jesse tietää, että tulisimme vielä juoksemaan junan vierellä kerran jos toisenkin.

Löysimme oikean junan helposti, mutta eväitä ostaessa aika vierähti nopeasti ja laiturille ehdittyämme oli aikaa lähtöön enää viisi minuuttia. Oikea junanvaunu näytti olevan kilometrin päässä, joten päätimme nousta junaan ja kulkea sitten junan läpi omaan vaunuumme. Helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisiä seisoskeli ja jonotti käytävällä matkalaukkuineen niin paljon ettei kukaan päässyt eteen eikä taakse. Onneksi Taivaanisä näki blondi-matkanjohtajien tarvitsevan jälleen taivaallista avunantoa ja järjesti viivytyksen. Saimme kuulla, että joutuisimme odottamaan muutaman minuutin, sillä junan toisen osan kiinnityksessä oli ongelmia. Sopivasti sattui konduktööri kävelemään ohi ja käski meidän juosta ulkokautta omaan vaunuumme ”Schnell, schnell!”. Ihme tarvittiin siihenkin että siitä ihmistulpasta kaikki pääsimme pihalle ja sitten sitä juostiinkin junan vierellä kuin elokuvissa konsanaan. Onnellisesti pääsimme omaan vaunuumme. Herralle kiitos, jälleen kerran!

Tunnin junamatka tuntui korkeintaan kahdeltakymmeneltä minuutilta, mutta lentokentällä blondit olivat jälleen pulassa. Kävi ilmi, ettei blondit ja lähtöselvitysautomaatit leiki keskenään. Onneksi saimme virkailijan avuksemme ja orastava paniikki muuttui lopulta helpottuneeksi nauruksi. Matkalaukut saimme sentään ihan itse matkalle koneeseen. Turvatarkastuksessa seurakunta-aktiivinen ryhmämme herätti epäilyksiä; Kirsin laukussa näkyi dynamiittipötköjä, jotka osoittautuivat kölniläisiksi olutlaseiksi, Peltsin piti näyttää huilukotelon sisältö ja Maria sai riisua kengät, ennen kuin läpäisimme tarkastuksen. Emilia ei virkavaltaa säikähtänyt vaan sai poliisin antamaan lakinkin päästään. Pieni hälyytys vielä saatiin aikaan koneeseen noustessa, mutta se ei onneksi johtanut toimenpiteisiin.

Etukäteen jännitimme tiukkaa vaihtoa lentokoneesta junaan, mutta kun näimme ensimmäisten matkalaukkujemme tulevan hihnalla vain vartti koneen laskeutumisen jälkeen, uskoimme matkamme onnelliseen loppuun. Hyvästelimme Emilian, joka ei vielä ollut saanut tarpeekseen matkailusta (lue: shoppailusta) ja jäi Helsinkiin. Juna-asemalla Kirsi näki ystävänsä ja jäi kauemmaksi muista aikomuksenaan nousta junaan kauempaa ja siirtyä oikeaan vaunuun sisäkautta. Suunnitelma olisikin onnistunut ellei junia olisi ollut kaksi: ensimmäinen matkalla Ouluun ja toinen Seinäjoen jälkeen jonnekin ihan muualle… Kirsin matka junankäytävää pitkin päättyi veturin oveen. Jälleen oltiin samassa tilanteessa kuin Kölnissä, olisi pitänyt mennä ulkokautta. Onneksi konduktööri uskoi selityksen ryhmälipusta, joka odotti muun ryhmän kanssa toisessa junassa ja Tampereella nähtiin jälleen, kun blondi juoksee junan vierellä laukunpyörät savuten. Jälleennäkeminen oli riemullinen ja konduktöörikin (vai oliko se kondiittori?!) onnitteli kadonneen lampaan löytymisestä. Maria oli löytänyt myös uuden lampaan joukkoomme. Jonna kertoi meille kuulumiset piispanmessusta ja pääsi kurkistamaan Saksan ryhmämme salaiseen prinsessa-päiväkirjaan. Ehkäpä kurkistuksia sen saloihin tarjoillaan piakkoin täällä blogissa teillekin… Siihen saakka: Herran haltuun!

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Halleluja Airlines

20.10.2013 virallinen lähtöpäivä

Matkamme kohti Anna-Maaria ja Kölniä alkoi oikeastaan jo eilen illalla. Matkustimme lapsuusmuistojen vintage-yöjunalla Tikkurilaan. Matkan aluksi Kirsi luki Päivän tunnussanan lauantaille: ”Herra, teidän Jumalanne, on laupias Jumala.Hän ei hylkää teitä eikä anna teidän tuhoutua.” 5.Moos.4:31 Tähän turvaten on hyvä olla matkaa alkamassa, kun tiedämme vielä, että seurakunta rukoilee piispanmessussa matkamme puolesta. Tämän seurakuntablondien johtaman Halleluja Airlines -matkan tunnuslauseeksi onkin jo muodostunut ”Herran haltuun!” Hyvin olemme tänne asti ainakin selvinneet. Sokos hotel Vantaalla saatiin hyvä aamiainen ja löydettiin  bussi kentälle. Koko porukka on kasassa ja turvatarkastus läpäistynä. Tyylikkäästi kolmisen tuntia etuajassa ollaan nyt linnoittauduttu lähtöportin eteen hirnumaan ja pohdiskelemaan aikavyöhykkeitä. Aurinko paistaa ja tunnelma on korkealla! Seuraava etappimme on Frankfurt. Halleluja Airlines kuittaa. Herran haltuun!