Pyhäinpäivän tunnelmia

Syksyisessä metsässä on jäljellä monta muistoa kesästä: maahan pudonneita lehtiä, kuihtuneita ja kuivuneita kukanvarsia, sirpaleita linnunmunista, josta poikanen on ajat sitten kuoriutunut.

Samalla lailla kun jokainen kesä päättyy syksyyn ja talveen, jokaisen ihmisen elämä loppuu kerran. Näin on tapahtunut niille, jotka ovat eläneet satoja vuosia ennen meitä. Näin käy meille, jotka olemme tällä hetkellä elossa. Elämän päättymistä sanotaan kuolemaksi.

Lauantaina 3.11. vietettiin Pyhäinpäivää. Pyhäinpäivänä erityisesti haluamme muistaa kuolleita läheisiämme. Pyhäinpäivän tienoilla lapset ja vähän isommatkin myös askartelevat Halloween-koristeita: noitia, kummituksia ja kurpitsalyhtyjä. Pelottavat koristeet ja naamiot ovat sukua samalle taikauskolle, joka täällä meillä on saanut ihmiset naamioitumaan pääsiäisnoidiksi pitääkseen pahat voimat loitolla. Pyhäinpäivällä ja vainajien muistamisella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Halloweenin tai kummitustarinoiden kanssa.

Seurakunnissa ympäri maan vietetään Pyhäinpäivänä jumalanpalvelusta, jossa jokaisen tänä vuonna poisnukkuneen muistolle sytytetään oma kynttilä. Kynttilän liekki palaa aina suoraan ylöspäin. Se kertoo meille siitä, että meillä on rukouksessa suora yhteys Jumalaan. Kynttilän valo ja lämpö kertoo Jumalan rakkaudesta ja siitä, että hän elää ja vaikuttaa meidän elämässämme. Limingan kirkossa sytytettiin 43 kynttilää. Paljon on niitä, jotka surevat rakkaitaan.

Kuolema on monille pelottava sana, varsinkin aikuisten on sitä vaikea lausua. Sanotaan, että ihminen on mennyt pois tai jättänyt tämän elämän tai mennyt kotiin. Miksi kuolema on niin vaikea sana? Siksi että kuolema on täysin erilainen kuin mikään muu ero. Kun läheisemme kuolee, emme voi enää olla häneen yhteydessä samalla tavalla kuin ennen. Tiedämme, että emme näe häntä koskaan tämän elämän aikana. Siksi kuolema tuntuu usein hyvin raskaalta ja surulliselta. Jos kuollut ihminen on iäkäs, hänestä on jäänyt paljon muistoja, voimme laittaa hänen valokuvansa esille ja ajatella häntä. Voimme muistella hetkiä, jotka saimme yhdessä viettää hänen kanssaan.

Miksi on yksi elämän suurista kysymyksistä. Kun meille rakas ihminen kuolee, sitä on vaikea hyväksyä. Miksi kävi näin? Miksi Jumala antoi hänen kuolla? On olemassa kysymyksiä, joihin ihminen ei voi saada vastausta. Syntymä ja kuolema ovat salaisuuksia, joiden edessä ihminen kokee oman pienuutensa. Jopa Jeesus, Jumalan poika kysyi vähän ennen kuolemaansa: Miksi minut hylkäsit?

Jumalalle saa huutaa miksi-kysymyksiä? Hänelle saa kertoa kaiken surun ja epätoivon. Emme saa vastausta miksi-kysymykseemme vielä tämän elämän aikana. Mutta voimme luottaa siihen, ettei Jumala jätä meitä yksin suruumme. Hän on lähellä ja tahtoo auttaa ja lohduttaa.

Ihmiset ovat kautta aikojen miettineet, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Ihminen ei ole vain ruumis. Hänellä on myös sielu ja henki, hänellä on luonne, oma tapansa ajatella ja puhua. Kristityt uskovat, että ihmisen henki palaa Jumalan luokse. Hän ei joudu hukkaan. Muistatko mitä pitkänäperjantaina ja pääsiäisenä tapahtui? Jeesus kuoli, ja hänen äitinsä ja opetuslapsensa olivat hyvin surullisia. Mutta kolmantena päivänä Jeesus nousi haudasta ja hän elää tänäänkin.

Kun uskomme Jeesukseen, mekin saamme elää. Kerran Jumala herättää meidät kaikki kuolleista samalla tavalla kuin hän herätti Jeesuksen. Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole.Elämme tässä maailmassa, mutta olemme samalla taivaan valtakunnan jäseniä. Kasteessa meidät liitettiin Jeesuksen yhteyteen. Tämä yhteys ei katkea kuolemassakaan. Maanpäällä eläessämme meidän on vaikea kuvitella, millainen paikka taivas on. Raamatussa kerrotaan taivaasta: Jumala itse on heidän luonaan ja pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Jeesus on silta tästä elämästä tulevaan elämään. Kun uskomme Jeesukseen täällä maan päällä, saamme elää hänen kanssaan ikuisesti taivaassa.

Rakas Jumala.
Kiitos, että olet kanssamme
kaikissa elämämme vaiheissa.
Huolehdit meistä, kun olemme aivan pieniä.
Kannat meitä, kun kasvamme.
Kiitos, että myös tämän elämän päättyessä
pidät meistä huolta
ja kutsut meidät taivaan kotiin.
Lohduta meitä, kun on surun aika.
Anna meidän aavistaa jo täällä
jotakin taivaan kirkkaudesta.
Auta meitä luottamaan Jeesukseen
kaikkina päivinämme.
Kuule meitä hänen rakkautensa tähden.

(Rukous on kirkkokäsikirjasta. Hartaustekstissä lainauksia kirjasta Kerro minulle taivaasta -Kun kuolema koskettaa  (Anna-Mari Kaskinen))

Vastaa