Tuleeko joulu?

Tuleeko joulu? Tuleeko se sinne, minne lahjojen vuori ei yllä? Köyhyyteen, nälkään ja kylmään. Tuleeko se sinne, minne päivän valo ei löydä? Toivottomuuteen, suruun ja kaipaukseen.  Tuleeko joulu sinne, missä en haluaisi olla? Pelkoon, kipuun ja yksinäisyyteen.  Tuleeko joulu? Tuleeko se, vaikka toivon, että se ei tulisi?

Vedän tonttulakin päähäni ja yritän hymyillä. Onhan sentään joulu tulossa. Luukusta tipahtaa kortti: Iloista joulua! Niin.. Enkelikin sanoi Betlehemin kedolla:  ”Minä ilmoitan teille suuren ilon.”

Täytyykö jouluna olla iloinen? Tuoko virnistys naamalla aidon joulumielen ja  ilon? Tuskin. Se on vain rankkaa. Rankkaa kasvolihaksille ja erityisen uuvuttavaa sisäisesti. Haluaisin, että joku näkisi minut ja minun oikeat tunteeni, mutta vedän naamion kasvoilleni. On raskasta näytellä muuta, mitä todellisuudessa on.

En kuitenkaan suostu uskomaan, että joulu on vain onnellisten ihmisten juhla. Jos palaamme aivan tarinan alkuun,  huomaamme, että  lähtökohtaisesti joulu oli köyhyyttä,  epävarmuutta ja huolta. Lapsi oli pian syntymässä, mutta majatalo toisensa jälkeen sulki ovensa kulkijoiden edestä.  Ei mahtanut Mariaa ja Joosefiakaan hymyilyttää, kun ainoaksi paikaksi löytyi likainen ja pimeä talli.

Ajattelemme usein, että on oleellisia asioita, jotka tekevät joulustamme joulun. Jouluruuat, rakkaat ihmiset, joululahjat, joulukirkko, joulurauha. Joulu ilman näitä tuntuu riisutulta ja merkityksettömältä. Riisuttu joulu paljastaa kuitenkin sen ikuisen ja pyhän, mitä kukaan ei voi viedä pois. Silloin joulu onkin kaikista lähimpänä niitä, jotka ajattelivat aidon joulumielen tuikkivan ainoastaan naapuri-ikkunan takaa.

”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.” Se on joulun lahja jokaiselle ihmiselle. Se on lahja myös eksyneelle ja kodittomalle, lahja vangitulle ja yksinäiselle. Se on lahja sairaalle ja pelokkaalle. Lahja on kääritty vaatimattomaan kääreeseen. Päällä lukee sinun nimesi sekä teksti:  ”Hyvää joulua! Terveisin, Jeesus.”

Kun avaat paketin, huomaat, että Vapahtajan lahja on vapaus. Hän sanoo: ”Ei se haittaa. Sinä saat anteeksi. Älä luovuta.” Hän sanoo: ”Älä pelkää. Minä en jätä sinua.” Hän sanoo: ”Kulje kanssani. Minä näytän tietä.”

Voin lakata itse yrittämästä. Joulumieli syntyy sinne, minne Jeesuskin saa tulla. Hän tulee sinne, missä olen. Minun ei tarvitse koristaa kotiani tai hankkia kalliita lahjoja. Minun ei ole pakko jaksaa. Minun ei tarvitse edes hymyillä.  Hän tietää kyllä.

Vastaa