Uskon vapaus

”Niin kuin linnunpoikaa, joka kurkkii pesästään, meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään. Siivet saimme Jumalalta, siivet sydämeen. Lentää saimme valoon, lentää vapauteen.”

Nämä säkeet kuultiin jälleen tänä kesänä aika monessa kodissa, kun kiersimme isosten kanssa laulamassa konfirmaatiojuhlissa. Kysyn aina ennen kierrokselle lähtöä isosilta, mitä lauletaan ja vastaus aina sama: ”Olet vapaa.” –Ja mitkä sopisivatkaan paremmin rippikoulun päätössanoiksi.

Vapaus ei ehkä kuitenkaan aina tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan kristityn elämästä. Kun itse olen kysynyt vaikkapa rippikoululaisilta, mitä heillä tulee mieleen Jeesukseen uskovasta ihmisestä, sisältää vastaus yleensä erinäisen määrän velvoitteita, käskyjä ja kieltoja. ”Pitää käydä kirkossa eikä saa käyttää meikkiä eikä juoda alkoholia” jne. Myös monet tuntemani aikuiset ajattelevat, että usko rajoittaa elämää. Yhteiskunnallisella tasolla olemme koko ajan pyristelemässä pois kristinuskon asettamista raameista kuten sunnuntain ym. kristillisten pyhien pyhittämisestä lepopäiviksi tai koululaisten oikeudesta oppia ja harjoittaa uskoaan. Jokaisella on vapaus olla uskomatta. Mutta onko vapaus uskoa? Ainakin, jos uskoo johonkin muuhun kuin Jeesukseen.

Tänä päivänä uskonnonvapaus Suomessa on huipussaan. Kukaan ei kavahda kaveria, joka kertoo olevansa Wicca eli suomeksi sanottuna noita. Samoin vaikkapa buddhalaisuuteen kääntyneeseen suhtaudutaan positiivisen kiinnostuneesti. Sen sijaan usko Jeesukseen saa aina saman vastaanoton: ”Ookko nää hurahtanu uskoon?” tai ”Nyt se on menny sekasi!” –Ja niin kai sen täytyy ollakin, sillä ei kai kukaan järkevä ihminen luovu kaikesta hauskasta ja ala kuluttamaan aikaansa kirkossa ja seurakunnan jutuissa vapaaehtoisesti!?

Huomaamatta monelta jää, että wiccaan, buddhalaisuuteen, islamiin, Hare Krishnaan ja kaikkiin muihinkin uskontoihin kuuluu pitkät listat velvoitteita ja kieltoja, joita tekemättä ei usein edes pääse liikkeen jäseneksi, puhumattakaan pelastuksesta tai täydellistymisestä tai miksi sitä missäkin uskonnossa kutsutaan. Myöskään ei ns. vapaa-ajattelijan ajattelu ja elämä ole oikeasti kovin vapaata. Itse täytyy pystyä aika mahtaviin suorituksiin, kun ei saa turvautua minkäänlaisen Korkeamman Voiman varjelukseen.

Itse asiassa kristinusko on ainoa usko, joka ei oikeasti vaadi ihmiseltä mitään. Jokainen saa olla oma itsensä lahjoineen ja puutteineen. Mitään ei ole pakko ja kaikki on sallittua. Tarvitaan vain uskoa ja senkin saa lahjaksi. Helppoa, eikö totta! Se ei tietenkään tarkoita sitä, että saisimme tehdä mitä lystää, sillä jokaista ihmistä rajoittaa ainakin laki sekä luontainen ymmärrys oikeasta ja väärästä. Mutta ollaksemme kristittyjä, luterilaisia tai vaikkapa Limingan seurakunnan jäseniä meidän ei tarvitse suoriutua mistään testistä tai osoittaa ansioitamme. Näin on myös pelastuksen laita, pelastumme yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Ei siksi, että käymme kirkossa tai emme käytä alkoholia. Emme myöskään jää pelastuksen ulkopuolelle kun toimimme juuri päin vastoin. Jeesus kuoli minun tähteni, usko siihen antaa todellisen vapauden, sydämen vapauden.

Tarina kertoo Rooman vallan aikaisesta orjasta, joka kantoi kaulassaan muiden orjien tavoin orjan merkkiä. Merkistä kaikki näkivät, että hän oli orja ja myös sen, kuka hänet omisti. Tämä orja ei kuitenkaan ollut kuten muut, hän tunsi olevansa vapaa. Hän tiesi, ettei kukaan ihminen voinut omistaa häntä, ei oikeasti. Hänen sydämensä oli vapaa, sillä hän oli antanut sen Mestarille. Sellaiselle Mestarille, joka ei halua orjuuttaa tai rangaista vaan vapauttaa kaikesta, mikä estää meitä olemasta onnellisia. Kaulassaan hän yhä kantoi maallisen omistajansa merkkiä, mutta sen toiselle puolelle hän oli raapustanut todellisen Mestarinsa merkin. Tuo merkki oli risti ja se muistutti häntä aina siitä, että oikeasti hän oli vapaa, sillä hän kuului Jeesukselle.

Raamattu lupaa, että: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” (Gal.5.1) Kuitenkin nykyään mieluummin alistutaan rituaalien suorittamiseen tai itsensä kehittämiseen kuin otetaan vastaan ansaitsematon armo. Armo ei ole trendikästä. Se, ettei tarvitse tehdä mitään, on tylsää. Kuitenkin kaipaamme vapauteen, kahleet painavat ranteissa. Ehkä olet valmis kulkemaan maailman ääriin asti ja tekemään uhkarohkeita temppuja tunteaksesi itsesi vapaaksi. Ja kuitenkin se voisi olla sinun jo nyt. Jos vain tahdot. ”Irti päästä, olet vapaa lähtemään. Anna suuren tuulen puhaltaa! Irti päästä, olet vapaa elämään, vapaa palvelemaan Jumalaa.”

Vastaa